Oikein valittu ja järkevästi käytetty nyrkkeilysäkki on yksi monipuolisimmista harjoitusvälineistä. Näillä ohjeilla vältät yleisimmät virheet ja saat harjoittelusta alusta alkaen enemmän irti.
Erityisesti lomakaudella moni aloitteleva ja kokeneempikin kamppailija pohtii oman nyrkkeilysäkin hankkimista.
Ensimmäinen kysymys on tietysti millainen säkki kannattaisi hankkia. Vaihtoehtoja on lukemattomia, eikä aloittelija useinkaan ole selvillä eri säkkien ominaisuuksista.
Toinen ongelma on säkillä treenaaminen. Erityisesti jos siitä ei ole aiempaa kokemusta, toiminta muuttuu helposti epämielekkääksi ja säkki toimii pian vain heikkolaatuisena vaateripustimena.
Näin valitset oikean nyrkkeilysäkin
Ensimmäinen kysymys on yleensä säkin paino. Usein erityisesti voimailua harrastaneet aloittelijat pohtivat mistä saisivat valtavia sadan kilon säkkejä, kun normaalit säkit liikkuvat liian paljon heidän murskaavien iskujensa alla.
Tässä ei todellisuudessa ongelmana ole liian kova iskuvoima tai säkin keveys, vaan se ettei harrastaja vielä osaa yhdistää liikettä ja lyömistä. Säkin on tarkoituskin liikkua lyönneistä, jotta sillä voi harjoitella tekniikoita liikkuvaan maaliin. Paikallaan pysyvä jättisäkki soveltuu vain erikoistarkoituksiin.
Painon sijasta kannattaa keskittyä säkin pituuteen. Jos haluat potkia säkkiin – etenkin alapotkuja – tarvitset pitkän noin 160 – 180 cm säkin. Tällaisten paino tekstiilisilpulla täytettynä on 40 – 50 kg.
Mikäli käytät säkkiä vain lyömiseen, on lyhyempi 100 – 120 cm säkki parempi, koska se liikkuu lyönneistä luontevammin. Tällaisten paino on tyypillisesti 25 – 30 kg.
Säkki on siitä erikoinen väline, että siinä rahan investointi kalliimpaan ei välttämättä tuo juuri lisäetua. Perusharrastajalle sadan euron vinyylinen ”markettisäkki” on jokseenkin yhtä hyvä kuin saman kokoinen viidensadan euron nahkainen laatutuote.
Laatusäkkien etu tulee esiin saleilla, joissa samaa säkkiä lyövät joka ilta useat eri henkilöt. Tällaisessa käytössä halpissäkki kuluu äkkiä rikki, mutta yhden ihmisen käytössä se kestää vuosia ellei vuosikymmeniä.
Kaikki erikoissäkit kannattaa unohtaa saman tien, kun hankitaan kotiin ensimmäistä säkkiä. Niillä on omat etunsa, mutta myös varjopuolensa ja yleiskäyttöön perusmalli on paras.
Ripusta säkki oikein – turvallisuus ja toimivuus ratkaisevat
Säkki on tärkeää sijoittaa niin että harjoittelu on tehokasta ja turvallista. Lähellä ei saisi olla mitään mihin harjoittelija voi vahingossa osua. On parempi jos säkkiä voi kiertää joka puolelle, mutta myös seinän lähelle kiinnitetty säkki on mahdollinen.
Ripustuksen on oltava todella tukeva ja kiinni kantavissa rakenteissa. Säkkiin kohdistuu paljon äkillistä sivusuuntaista rasitusta ja liian heppoiset kiinnikkeet rikkoutuvat nopeasti.
Säkin tulisi roikkua noin 20-50 cm mittaisen narun tai kettingin päässä. Tähän kiinnitetään säkin omat kiinnityshihnat tai -ketjut.
Tätä lyhempi ripustus tekee säkin liikkeestä turhan lyhyttä ja tempoilevaa. Pidemmällä kiinnityksellä säkki taas pääsee heilumaan liian laajassa kaaressa.
Joidenkin säkkien pohjassa on kiinnitysrengas liikkeen rajoittamiseksi, mutta tämä on hätäratkaisu eikä sitä voi suositella.
Lue myös: Miksi suosikkisi ei kohtaa kovinta vastustajaa? Vastaus löytyy kolmen tahon pelistä.
Näin rakennat tehokkaan säkkiharjoituksen
Jos aloittelija alkaa lyödä säkkiä ensimmäistä kertaa ajatellen tekevänsä sitä vaikkapa puoli tuntia, se muuttuu äkkiä toivottoman raskaaksi. Kymmenenkin minuuttia säkkitreeniä putkeen on todella pitkä aika.
Säkkitreeni kannattaakin jakaa aina eriin. Päätä etukäteen että teet esimerkiksi kymmenen kahden tai kolmen minuutin erää. Pidemmätkin erät ovat mahdollisia mutta yli viiden minuutin kannattaa mennä vain harvoin.
Hyvin lyhyet alle minuutin erät ovat myös mahdollisia, mutta ne soveltuvat lähinnä kovatempoiseen nopeuskestävyysharjoitteluun eikä niitä kannata ottaa treeniohjelmaan heti alussa.
Normaali tauko erien välillä on minuutti, mutta on mahdollista rytmittää harjoittelua myös niin että vaikkapa kolmen tai viiden erän jälkeen on pidempi lepotauko.
Pelkkä säkin hakkaaminen ilman erityistä suunnitelmaa muuttuu nopeasti tylsäksi, eikä ole kehityksen kannaltakaan optimaalista. Siksi säkkitreeniin kannattaa laatia etukäteissuunnitelma, mitä kussakin erässä harjoitellaan. Tyypillisiä tehtäviä erään voivat olla esimerkiksi seuraavat.
- Lähiottelu. Pysytään jatkuvasti säkin lähellä ja tehdään pelkkiä lyhyen kantaman tekniikoita.
- Kauko-ottelu. Pysytään kaukana säkistä ja tehdään pitkän kantaman tekniikoita. Jos säkki heilahtaa kohti, se pysäytetään lyönnillä tai potkulla tai väistetään liikkeellä sivulle.
- Tekniikkakombinaatio. Harjoitellaan tiettyä kombinaatiota, jonka lisäksi vain liikutaan ja mittaillaan etäisyyttä etusuoralla.
- Tekniikkakombinaatio vapaassa tekemisessä. Lyödään säkkiä vapaaseen tahtiin, mutta tietty kombinaatio pitää tehdä erän aikana vaikkapa kymmenen kertaa.
- Rytminvaihdot. Lyödään säkkiä rauhalliseen tahtiin, mutta muutaman kerran erän aikana tehdään kovatempoinen pidempi hyökkäys.
- Yksi tekniikka. Vapaata tekemistä, mutta jokaiseen tai lähes jokaiseen hyökkäykseen pitää sisältyä tämä valittu tekniikka, jota harjoitellaan eri tilanteista.
- Puolen vaihto. Otetaan erä ”väärä” kylki edellä eli oikeakätinen ottelee vasenkätisenä ja toisin päin.
- Puolustuksen kautta. Tehdään kaikki omat hyökkäykset niin että väistetään tai torjutaan kuviteltu hyökkäys ja vasta sen jälkeen tehdään säkkiin oma vastahyökkäys.
Mahdollisuuksia on lukemattomia ja nämä on tarkoitettu vain esimerkeiksi tehtäväeristä. Myös vapaita eriä ilman mitään erityisiä tehtäviä on tärkeää tehdä.
Järkevän säkkiharjoituksen voisi koostaa vaikkapa seuraavasti:
- 2 erää varjoa lämmittelyksi
- 2 erää vapaata säkkityöskentelyä rauhallisella temmolla, edelleen lämmittelytarkoituksessa.
- 2 erää lähiottelua.
- 2 erää kauko-ottelua
- 4 minuutin tauko
- 2 erää samaa tekniikkakombinaatiota ensin sellaisenaan ja sitten vapaan tekemisen ohessa.
- 3 erää vapaata säkkityöskentelyä, jossa kerrataan aiemmin harjoiteltua.
- 5 minuutin rauhallinen varjoerä jäähdyttelyksi.
Tällä tavoin rytmiteltynä harjoitus on paljon mielekkäämpi ja opettavaisempi kuin lyödä 15 erää säkkiä ilman mitään suunnitelmaa. Puhumattakaan siitä että tehtäisiin katkeamaton 40 minuutin säkkiharjoitus.
Kun säkkiä lyödään tai potkaistaan, kannattaa pyrkiä terävään nopeaan suoritukseen. Isku ei ole sitä parempi, mitä enemmän säkki liikkuu.
Eniten sen saa liikkumaan hitaalla pitkällä työnnöllä, mutta sellainen ei ole vastustajaa vahingoittava isku. Hyvä isku tai potku pikemminkin taittaa säkin mutkalle kuin saa sen kieppumaan villisti.
On myös tärkeää tehdä säkkiin useita tekniikoita kombinaationa, ei vain yksittäisiä lyöntejä ja potkuja. Tämä vaatii ja samalla opettaa hyökkäämistä liikkuvaan maaliin, kun säkki liikahtaa jo ensimmäisestä osumasta. Ottelussa on kuitenkin varmaa, että vastustaja liikkuu eikä pysy paikallaan lyötävänä.
Säkki on suunnattoman monipuolinen harjoitusväline ja tarjoaa uusia mahdollisuuksia vuosikymmenien mittaiselle harrastukselle. Tässä artikkelissa ei ole tarkoituskaan käydä asiaa kovin monipuolisesti läpi, mutta näillä ohjeilla pääset toivottavasti alkuun niin että harjoittelu on sekä mielekästä että tuloksellista.
Lue lisää ajankohtaisia mielipidekirjoituksia!
