Ice Cage 7 järjestetään Tampereella ennätyssuurena tapahtumana. Artikkelissa analysoidaan sen ottelukorttia, järjestelyjä ja haasteita.
Lauantaina 16. toukokuuta Tampereen Nokia Areenalla iskettävä Ice Cage 7 on puitteiltaan suurempi kuin koskaan.
Ottelukorttikin on hyvä, mutta onko promootio saavuttanut jo pisteen, josta pääsee vain alaspäin? Artikkeli pureutuu tapahtuman ansioihin ja ongelmiin.
Ice Cage lähestyy kotimaisen kamppailuviihteen kattoa
Ice Cagen positiivinen ongelma alkaa olla se, että se on saavuttanut tilanteen, jossa jokainen tapahtuma ei voi olla enää merkittävä askel ylöspäin urheilullisesti eikä huomioarvoltaan.
Ice Cagessa on jo nähty aivan Suomen parhaita ottelijoita, joille on myös tuotu hyviä vastustajia. Kovin merkittävää urheilullisen tason nostoa Suomen nykyisellä ottelijapoolilla ei ole enää mahdollista tehdä.
Show-otteluiden huomioarvon maksimi saavutettiin oikeastaan jo Ice Cage 4:n Immu vs. Stagala -ottelussa. Vastaavaa ei ole sen jälkeen nähty, vaikka nyt käytävä Makwan Amirkhani vs. Alexander ”Stagala” Kriegsman onkin varsin hyvä yritys.
Jotta päästäisiin täysin uudelle tasolle, tarvittaisiin jokin sen tyyppinen ottelu kuin Sanna Marin vs. Sauli Niinistö, mutta mikään tällainen pari ei ole realismia.
Kun aiempia tapahtumia riivannut striimien toimimattomuuskin on saatu kuntoon, voi toiminnan tasoa kasvattaa lähinnä tuotantolaadun kautta.
Jääkiekosta tuttu kisastudio ja sitä vetämään palkattu ykkösrivin mediakasvo Aki Linnanahde on erinomainen veto ja askel kohti mainstream-asemaa.
Muuten toimintaa voi kasvattaa lähinnä lisäämällä vuosittaisia tapahtumia tai niihin liittyvää mediatuotantoa.
Show’n, riskien ja urheilullisen laadun tasapaino
Pääottelu Makwan vs. Stagala nyrkkeilyottelu on show-otteluna hyvä, vaikka nyrkkeilytaidollisesti se kuuluisi piirikunnalliselle tasolle.
Makwanin rikossyytteen tultua vastikään julkisuuteen, saattaa osa yleisöstä olla myös Stagalan puolella ja fanien jakautuminen on aina omiaan lisäämään kiinnostusta. Mikään jättipotti tämä ottelu ei ole, mutta show-arvoltaan riittävä pääotteluksi.
Viikkoa ennen tapahtumaa julkaistu Abdul Husseinin ja Juho Tolppolan nyrkkeilykohtaaminen yllätti varmasti kaikki ja osoittaa promoottori Max Hynnisen kykyä ajatella laatikon ulkopuolelta.
Ideana ottelu on loistava, mutta sitä varjostaa huoli 44-vuotiaan Tolppolan terveydentilasta. Mies on itse kertonut olleensa jo pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä aivovamman johdosta.
Paluuottelua 11 vuoden tauon jälkeen huippukuntoista nousevaa vapaaottelutähteä vastaan ei voi hyvällä tahdollakaan pitää terveellisenä ideana. Toisaalta Tolppola varmasti tiedostaa riskit ja hyväksyy ne. Toivoa sopii, että tässä ottelussa ei tapahtuisi jotain todella pahaa.
Olli Santalahden ja Andre Fialhon ottelu Ice Cagen keskisarjan mestaruudesta on jäänyt hieman muiden otteluiden varjoon, mutta on urheilullisesti erinomainen kohtaaminen. UFC:ssa seitsemän ottelua vuosina 2022-23 tahkonnut Fialho on sopiva testi Santalahdelle ja tappioputkestaan huolimatta urheilullisesti toisen pääottelun arvoinen vastustaja.
Vaikka ottelu on jäänyt ansaitsemaansa pienemmälle huomiolle, se on silti tärkeä, koska sillä saadaan Ice Cagelle uusi mestaruus, jota voidaan jatkossa puolustaa.
Näin rakennetaan tittelille tulevaisuuteen historiaa ja arvoa. Erityisen hyvä ajatus tarinan kannalta oli sijoittaa samalle kortille karsintaottelu seuraavaan tittelimatsiin Brayan Aspegrenin ja Bartosz Kwiatkowskin välille.
Lue myös: Suomen salaperäisin kamppailutapahtuma – Huippupalkkiot luvassa, mutta paikka piilossa
Kortin syvyys paljastaa promootion todellisen vahvuuden
Suurimmat kohtaamiset vievät aina päähuomion, mutta Ice Cage 7:n kortilta löytyy lähes jokaiselle jotakin. Magamed Gadievin ja Jussi Pirttikankaan kohtaamista on odotettu pitkään ja nyt se viimein toteutuu.
Niko Korventauksen ja Volodymyr Holubievin uusintakohtaaminen on toinen saman tyyppinen ottelu kahden nimimiehen välillä, joskin ihmetyttää miksi se on nyrkkeilysäännöin, kun molemmat ovat hyviä potkimaankin. Ottelun toteutumista lisäksi varjostaa Holubievin tuore karkotuspäätös.
Sani Bränforsin uraa rakennetaan tuomalla varsin aikaisessa vaiheessa uraa vastaan UFC-veteraani Justine Kish. Minkään suomalaistapahtuman ottelijoilla ei muuten liene koskaan ollut yhteenlaskettuna näin paljon UFC-otteluita.
Ice Cage rakentaa selvästi ala- ja keskikortillaan tulevia tähtiä, joiden voi olettaa pysyvän promootiossa pidemmän aikaa. Näihin kuuluvat Roger Karimus, Aleksi Mäntykivi ja Rikhard Kallioniemi. Mäntykivi on tietysti ottelijana veteraani, mutta esiintyy nyt Ice Cagessa ensimmäistä kertaa.
Lisäksi on neljä ottelua, joiden arvo on puhtaan urheilullinen, vaikka painoluokkia onkin yhdistelty: Antti Lauronen vs. Anton Väisänen, Abdifatah Khalif vs. Salar Sharifi, Verneri Hakkinen vs. Karwan Ahmadi ja Lauri Suomela vs. Kristoffer Björkskog.
Näistä viimeksimainittu on hämmentävästi kortin avausottelu, vaikka on mahdollisesti koko illan taitotasollisesti paras matsi. Syynä tähän lienee se, että Björkskog toimii myöhemmin ottelevan Salar Sharifin valmentajana ja pääsee tällä järjestelyllä oppilaansa kulmaan.
Ice Cage on nyt enemmän ilmiö kuin tapahtuma
Kaikkine vahvuuksineen ja ristiriitoineen Ice Cage 7 kuvastaa erinomaisesti suomalaisen kamppailuviihteen nykytilaa. Se yhdistää onnistuneesti urheilullisesti laadukkaita otteluita, vahvaa show-elementtiä ja ammattimaistuvaa tuotantoa tavalla, johon kotimaisessa skenessä ei ole aiemmin totuttu.
Samalla tapahtuma nostaa esiin lajin kipupisteet: kuinka pitkälle huomioarvon tavoittelussa kannattaa mennä ja missä kulkee viihteen ja vastuullisuuden raja?
Ice Cage on saavuttanut tason, jossa kasvua ei enää synny pelkästään kovemmilla ottelijoilla tai suuremmilla nimillä. Sikäli kortti voi jäädä jopa jälkeen aiemmista tapahtumista. Seuraava kehitysaskel löytyy tarinankerronnasta, tuotannosta ja kyvystä rakentaa pitkäjänteisesti omia mestaruuksia ja vakiokasvoja.
Vaikka kaikki ratkaisut eivät herätä pelkkää ihailua, yksi asia on selvä: Ice Cage ei ole enää vain yksittäinen kamppailutapahtuma, vaan ilmiö, jota suomalaisessa urheilussa ja viihteessä on vaikea sivuuttaa. Se on myös mittatikku, johon kaikkia merkittäviä kilpailijoita väistämättä verrataan.
Lue lisää ajankohtaisia mielipidekirjoituksia!
