Seuraa meitä

Mielipide

Tekeekö valmentajasi tämän virheen? Sama ottelutyyli voi jarruttaa kehitystäsi

Korkean tason ottelijat osaavat muuttaa tyyliään vastustajan mukaan. Kuva: The Rivals Fighting

Yhdenmukainen ottelutyyli voi tuoda salille selkeyttä, mutta liiallinen tyylin yksipuolisuus heikentää ottelijoiden ja harrastajien yksilöllistä kehitystä.

Yhtenäinen jopa kokonaiselle maalle tunnusomainen kamppailutyyli nähdään usein vahvuutena. Myös Suomessa voi havaita, että tiettyjen salien kaikki ottelijat muistuttavat tyyliltään toisiaan. Tämä ei kuitenkaan ole vahvuus vaan merkittävä ongelmia.

Yhteinen ottelutyyli luo selkeyttä ja varmuutta

Yhtenäinen ottelutyyli salin tai jopa maan sisällä tarjoaa tiettyjä kiistattomia etuja.

Yleensä valmentaja osaa juuri tämän tyylin erityisen hyvin ja osaa opettaa sen kaikki hienoudet. Usein se on nimenomaan se tyyli jota salin päävalmentaja on itse käyttänyt ottelu-urallaan.

Kun salin kaikki kokeneemmat harrastajat käyttävät samaa tyyliä, uusi tulokas saa myös heiltä sekä esimerkin että neuvoja, jolloin hän kehittyy nopeammin.

Selkeä oma tyyli antaa myös psyykkistä varmuutta. Koska oma tyyli uskotaan parhaaksi, ei tarvitse juurikaan välittää millainen vastustaja on tulossa vastaan vaan keskitytään omaan tekemiseen.

Erityisesti amatööriturnauksissa tämä on selkeä etu, kun lyhyen ajan sisällä joudutaan kohtaamaan useita erilaisia vastustajia.

Sama tyyli ei sovi jokaiselle

Kiistattomien etujensa lisäksi tällä järjestelmällä on haittapuolensa, jotka usein kumoavat edut. Etenkin Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jossa kamppailulajit eivät ole massojen urheilua.

Suurin ongelma yhtenäisessä tyylissä on se, että mitäs sitten jos se ei lainkaan sovi juuri sinun fyysisille ja psyykkisille ominaisuuksillesi?

Tyyli jossa luotetaan hyvään liikkeeseen, väistöihin ja herkkiin lyöntisarjoihin ei sovellu urheilijalle, joka on lyhyt sarjaansa, hitaan puoleinen mutta kestävä ja luonteeltaan aggressiivinen.

Hän saa paremmat tulokset tiukkaan suojaukseen ja jatkuvaan vastustajan prässäämiseen perustuvalla taktiikalla.

Prässityyli taas tuhlaa sellaisen urheilijan lahjakkuuden, jolla on luontainen etäisyydentaju, hyvät elastiset ominaisuudet ja joka on luova taiteilijasielu.

Jos uusia treenaajia tulee ovista ja ikkunoista, on mahdollista opettaa yhtä tyyliä ja luottaa siihen että tyylille sopivia ottelijan aihioita tulee riittävästi niin että heistä lopulta joku menestyy.

Autoritaarisissa maissa voidaan jopa määrätä ominaisuuksiltaan sopivia nuoria tietyn urheilulajin pariin riippumatta siitä, mitä henkilö itse tai tämän vanhemmat asiasta ajattelevat.

Suomen kaltaisessa pienessä länsimaassa huippu-urheilijaksi sopivia ja halukkaita ihmisiä tulee kuitenkin aina olemaan todella vähän ja ryhmät ovat pieniä.

Silloin voi käydä niin että salin lahjakkain ja motivoitunein urheilija harjoittelee tyyliä, joka ei sovellu hänelle. Pahimmillaan käy niin ettei salin kilpailijoista yksikään ole sellainen, jolle opetettu tyyli sopisi erityisen hyvin.

Tämä ei voi tuottaa optimaalista tulosta. Siksi pätevän valmentajan tulisi ymmärtää ja hallita useita erilaisia ottelutyylejä ja osata opettaa niistä ainakin perusteet.

Tämä luonnollisesti vaatii myös valmentajalta uskallusta astua epämukavuusalueelle. Hyvä puoli on se että jos sitten löytyy se pitkälle etenevä urheilija jolle sopii jokin tietty tyyli, myös valmentaja oppii uutta kulkiessaan urheilijan vierellä tämän polulla.

Yksipuolinen harjoittelu kaventaa valmiuksia

Toinen merkittävä haitta yhtenäisestä tyylistä salin sisällä on harjoitusparien samanlaisuus. Jos kaikki käyttävät samaa tyyliä, miten urheilija oppii toimimaan aivan erilaista tyyliä käyttävää vastustajaa vastaan?

Joskus myös käy niin, että oma ottelutyyli ei kerta kaikkiaan toimi. Vastustaja on vain vahvempi niissä tilanteissa joihin oma ottelutyyli matsin ajaa ja jäädään tappiolle.

Tällöin saman asian toistaminen johtaa yleensä tappioon ja ainoa keino korjata asia on tehdä radikaali muutos taktiikkaan. Tämä on kuitenkin mahdotonta, ellei toista taktiikkaa ole koskaan harjoiteltu.

Lisäksi länsimaissa useimmat ihmiset harrastavat kamppailulajeja itsensä takia ja kehittyäkseen siinä. Oli taso sitten kuntoharrastaja tai huippu-urheilija, jokainen haluaa kehittyä.

Varmaankin toivot saavasi opetusta, joka kehittää juuri sinua parhaiten. Et sellaista joka kehittää sinua huonommin, vaikka liikuntatiede kertoisi, että se tapa kehittää 58 % muista ihmisistä parhaiten.

Lue myös: Miksi suosikkisi ei kohtaa kovinta vastustajaa? Vastaus löytyy kolmen tahon pelistä.

Yksilöllinen tyyli rakentuu vasta vahvan perustan päälle

Jokaisen peruskurssin ohjaajan painajainen on niin sanottu oman elämänsä Bruce Lee. Aloittelija joka kyseenalaistaa kaiken ja pyrkii tekemään tekniikat ”omalla tyylillään”, joka ”tuntuu paremmalta” ilman että ymmärtää tekemästään yhtään mitään.

Vaikka mahdollisia ottelutyylejä ja tapoja suorittaa tekniikoita on paljon, on virheellisiä, tehottomia ja vaarallisia tapoja vielä monin verroin enemmän.

Koska aloittelijan ymmärrys ottelun kokonaiskuvasta on puutteellinen, hän todennäköisesti keksii parempaa tapaa etsiessään jonkin sellaisen tavan, jossa on vakavia heikkouksia. Vaikka valmentaja ei olisi maailmanluokan guru, häntä kuuntelemalla yleensä välttää pahimmat sudenkuopat.

Massaopetus asettaa myös omat rajoitteensa. Jos ohjaajalla on vastuullaan 30 peruskurssilaista, joista osa ei tee opetettua tekniikkaa edes oikealla raajalla, hänen on mahdotonta antaa kovin yksilöllistä ohjausta jokaiselle.

Tässä tilanteessa on järkevää opettaa kaikille yksi perustapa toimia niin että jokainen suojaa päätään samalla tavoin, jokaisen jalat ovat samassa asennossa ja kaikki ottavat saman pituisia askelia.

Valmentajalta voi toki kysyä miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään. Tällöin pätevän valmentajan pitäisi osata selittää asia muutenkin kuin että ”koska minä sanon”, ”koska minulle on opetettu niin” tai ”se on tässä lajissa oikea tapa”.

Harrastuksen alku on joka tapauksessa perusasioiden opettelua, eikä haittaa vaikka ensimmäisen vuoden tai pari harjoittelisit tapaa joka ei ole sinulle täysin optimaalinen – kunhan se on yleisesti järkevä tapa toimia.

Vasta kun perusasiat alkavat olla kunnossa, on edes mahdollista hahmottaa kunnolla omat vahvuudet ja heikkoudet. Silloin on aika alkaa rakentaa niiden ympärille yksilöllistä tyyliä, joka optimoi vahvuutesi ja kompensoi heikkoutesi.

Lue lisää ajankohtaisia mielipidekirjoituksia!

Klikkaa kommentoidaksesi

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lisää kategoriassa Mielipide