Show-ottelut ovat tulleet jäädäkseen suomalaisiin kamppailulajeihin – mutta näkyvyys ja raha eivät tee niistä järkevää valintaa kaikille.
Erilaiset show-ottelut ovat levinneet Suomeen eikä kehitystä voi pysäyttää. Niitä tullaan jatkossakin järjestämään, koska niitä järjestämällä on mahdollista hankkia lippu- ja striimituloja.
Show-ottelut ovat siis täällä vastustettiin niitä tai ei, joten tarkastelenkin tässä nyt sitä, kenen sellaisiin on järkevää osallistua ja kenen ei.
Kun ottelun kiinnostavuus syntyy muusta kuin urheilusta
Yksi yleinen show-otteluiden laji on normaali ottelu – yleensä nyrkkeilyssä – jonka osallistujat ovat kiinnostavia muista syistä kuin kamppailullisten ansioidensa perusteella. Näiden kohdalla asia on selvä: tavoitteena on näkyvyys ja raha, joskus myös äärikokemus.
Edellä mainittujen analyysin jätän tähän ja keskityn varsinaisten kamppailijoiden show-otteluihin. Näissä itse ottelu on jollain tavalla erikoinen eikä siinä useinkaan noudateta minkään lajin vakiintuneita sääntöjä.
Suomalaisissa promootioissa on nähty esimerkiksi otteluita joiden säännöt vaihtuivat eräkohtaisesti, vapaaottelua rajoitetulla mattoajalla sekä miehen ja naisen välinen ottelu.
Erityisesti Itä-Euroopassa on keksitty huomattavasti eksoottisempiakin virityksiä kuten ottelut kaksi viittä vastaan tai puhelinkopissa käytävä kamppailu. Thaimaassa Fight Circus -promootio on tehnyt tästä tavaramerkkinsä ja sen erikoisottelut jättävät varjoonsa showpaininkin.
Ottelut erilaisten päihteiden vaikutuksen alaisena ovat siellä arkipäivää, mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi ottelu kaksi kahta vastaan, missä kumpikin joukkue on tungettu jättimäisen T-paidan sisään niin että toinen ottelija voi käyttää vain oikeaa kättä ja toinen vain vasenta?
Vaihtoehtoja on siis lukematon määrä eikä mikään laki Suomessa suoraan rajoita otteluiden sääntöjä. Vain ilmiselvästi vaaralliset ottelut poliisi voi kieltää ennakolta, joten puukkotappelua ei sentään tulla kehässä näkemään, mutta muuten ottelumuotoja rajoittaa lähinnä osallistujien uskallus tai typeryys.
Yksi erikoistapaus ovat vapaaottelut, joissa kumpikaan ottelija ei osaa vapaaottelua vaan vastakkain ovat esimerkiksi nyrkkeilijä ja judoka. Tämä on selvästi eri asia kuin se että vaikkapa vapaaottelija tai potkunyrkkeilijä ottelee nyrkkeilyssä, jolloin hän joutuu vain jättämään osan taidoistaan käyttämättä.
Jälkimmäinen on ehkä yleisin tapa saada kaksi eri lajin kiinnostavaa ottelijaa samaan kehään. Ottelut ovat harvoin olleet erityisen laadukkaita. Huipputason vapaaottelija on yleensä keskitason potkunyrkkeilijä ja huipputason potkunyrkkeilijä keskitason nyrkkeilijä – ja tulos sen mukainen.
Show-ottelusta voi saada enemmän kuin voiton
Miksi kenenkään sitten kannattaisi osallistua tällaiseen kamppailuun? Ilmiselvä vastaus on raha. Jos ottelupari nähdään erityisen kiinnostavana, siitä voidaan maksaa normaalitasoa suurempi korvaus. Tarpeeksi korkealla ottelupalkkiolla lähes kenen tahansa kannattaa ottaa mikä hyvänsä ottelu, jos se ei ole suorastaan hengenvaarallinen.
Toinen selkeä hyöty on näkyvyyden kasvattaminen. Ottelijoiden arvostus ja lipunmyyntipotentiaalihan ei ole suoraan verrannollinen näiden taitotasoon. Jos ottelija on tunnettu, hän vetää katsomoon ja ruudun äärelle paljon enemmän yleisöä kuin saman tasoinen tuntemattomampi ottelija.
Näkyvyyttä kasvattamalla voi siis kasvattaa ottelupalkkioitaan tulevaisuudessa. Erityisen tehokasta tämä on, jos on hyvä esiintymään ja kykenee sillä luomaan kiinnostusta erikoisotteluun.
Jos ei ole vielä huipputason ottelija, mutta tavoitteet ovat korkealla, voi show-ottelun tuoma näkyvyys antaa oikotien tunnettuuteen. Paras esimerkki Suomesta on Magamed Gadievin ja Theo Kolehmaisen kohtaaminen ottelussa, jonka säännöt vaihtuivat eräkohtaisesti.
Toinen tilanne missä show-ottelu voi olla järkevä liike, on se että uran huippu on selvästi jo saavutettu tai jopa ohitettu, eikä se ole vienyt merkittäviin kansainvälisiin saavutuksiin.
Tällöin show-ottelun tuoma twisti voi tehdä ottelijasta yleisölle kiinnostavan, vaikka tämän taitotaso ei olisikaan huippuluokkaa.
Lue myös: Miksi suosikkisi ei kohtaa kovinta vastustajaa? Vastaus löytyy kolmen tahon pelistä.
Kaikki näkyvyys ei vie uralla eteenpäin
Kenen sitten ei kannata ottaa show-ottelua, ellei ottelupalkkio ole aivan poikkeuksellisen suuri? Lähtökohtaisesti sellaisten huippu-urheilijoiden, joiden taitotaso mahdollistaa merkittävän kansainvälisen menestyksen.
Tällaisen ottelijan kannattaa tehdä uraa ensisijassa omassa lajissaan. Show-otteluilla ei missään tapauksessa pääse UFC:n, ONE Championshipin tai Gloryn rosteriin tai merkittäviin ammattinyrkkeilyn titteliotteluihin. Ei vaikka suosio ja näkyvyys Suomessa olisi millainen.
Siihen tarvitaan näyttöjä oikeista omassa lajissa otetuista otteluista. Nykytilanteessa tämän tason urheilijoilla on mahdollisuus ottaa myös oman lajinsa otteluita yleisön edessä. Jos ei heti jäähallitason illoissa, niin pienemmissä tapahtumissa ainakin, mistä taas on mahdollisuus edetä Suomen johtaviin promootioihin.
Tällaiselle urheilijalle show-ottelu on lähtökohtaisesti sivupolku ja hidastaa uralla etenemistä, koska se yleensä syrjäyttää oman lajin ottelun.
Siksi huippu-urheilijan kannttaa suostua tällaiseen otteluun lähinnä siinä tilanteessa, että jostain pakottavasta syystä – kuten loukkaantuminen, sopimusrajoitukset tai kilpailukielto – otteleminen omassa lajissa ei ole siinä hetkessä mahdollista.
Tällöin sitä voi perustella investointina tulevaisuuteen kasvattamalla tunnettuutta ja pysymällä yleisön mielessä. Tällainen oli Abdul Husseinin ja Aapo Rovanperän kohtaaminen nyrkkeilyssä.
Jos huippu-urheilija on myös luontainen esiintyjä ja pitää show-elementeistä, ne kannattaa tuoda oman lajin otteluihin missä ne ovat poikkeus säännöstä ja herättävät vielä enemmän huomiota.
Näin tekivät muun muassa Muhammad Ali ja Conor McGregor. He tarjosivat yleisölle sekä show’n että maailmanluokan urheilullisen taidon ja siksi heidän nimensä elävät ikuisesti.
Lue lisää ajankohtaisia mielipidekirjoituksia!
