P4P- ja GOAT-listat ovat kamppailumedioiden kestoaihe, mutta perustuvat usein laiskaan ajatteluun. Artikkelissa kartoitetaan sudenkuoppia ja pohditaan miten listauksia voisi parantaa.
Painoluokat yhdistävät eli Pound for Pound (P4P) -listaukset ovat yleisiä, mutta lähes aina ilman tarkempaa ajatusta laadittuja. Usein laatija ei osaa itsekään kertoa, millä perustein ottelijat on laitettu järjestykseen ja miksi joku ottelija on toisen yläpuolella. Hänestä vain tuntuu siltä.
Tällaista listaa ei oikein voi kommentoida tai kritisoida, kun rankkaaja ei itsekään tiedä miten on järjestänyt ottelijat. Ei tietenkään olekaan yhtä ja oikeaa tapaa rakentaa P4P-listaa, mutta jonkinlaisia perusteluita voi esittää ja listan laatijan olisi hyvä pohtia, mitä seikkoja on painottanut ja mitä ei.
Koko ja voima
Helpoin tapa olisi tietysti arvioida, kuka voittaisi kenetkin, jos ottelijat nousisivat kehään ja ottaisivat matsin. Ainakin jos puhutaan yhden lajin sisäisistä listoista. Sumopainijan ja kalpamiekkailijan vertailu tällä tavoin olisi hankalampaa. Ongelmaksi tulee yhden lajin sisälläkin se, että raskaimpien painoluokkien ottelijat täyttäisivät listan kokonaan ja tämä taas sotii koko P4P-ideaa vastaan.
Toinen ongelmallinen tapa on ajatella, että jos ottelijalla olisi X:n taidot ja olisi 50 kiloa painavampi, niin hän voittaisi kaikki raskassarjalaiset. Tällä logiikalla listan täyttäisivät pienet ja keskikokoiset ottelijat.
Tässä kuitenkin unohdetaan fysiologia. Jos ottelija maagisesti kasvatettaisiin puolet isommaksi, ei hänen ottelemisensa enää näyttäisi samalta. Pienen huippu-urheilijan painoon suhteutettu voima on aina parempi kuin ison ja liikkeet siksi terävämpiä. 60-kiloisiin optimoitu ottelutyyli ei siksi toimisi 110-kiloisella ja menestys olisi heikkoa.
Mestaruudet ja menestys mittarina?
Huomattavasti parempi tapa on arvioida ottelijan menestystä. Montako voittoa, montako tappiota ja mitä mestaruuksia on voitettu? Erityisesti jos lajin liittorakenne on selkeä ja eri tittelien arvostus yleisesti tunnustettu, tällä metodilla päästään jo loogisempiin tuloksiin.
Mutta ongelmatonta ei ole tämäkään. Eri painoluokkien taso on erilainen. Keskikokoisten miesten painoluokissa noin välillä 60-80 kg kilpailun määrä ja samalla yleistaso on aina korkein. Paitsi että huiput karsiutuvat suuremmasta määrästä ottelijoita, heidän on myös urallaan helpompi löytää tasokkaita treenipareja ja kehitys on siksikin parempaa.
Ääripään sarjoissa ylhäällä ja alhaalla kilpailijoita on vähemmän ja samalla taitotasolla päästään lähemmäs absoluuttista huippua. Naisten sarjoissa on täysin sama tilanne ja niissä tasoa pudottavat myös lyhyemmät perinteet sekä kulttuuriset ennakkoluulot monissa miesten osalta tasokkaissa kamppailumaissa.
Onko siis yhtä suuri saavutus voittaa maailmanmestaruus miesten alle 70 kilon sarjassa kuin alle 50 kiloisissa tai naisten raskaassa sarjassa? Tähän ei ole yksiselitteistä oikeaa vastausta, mutta P4P-listan tekijän tulisi osata kertoa, miten on tätä arvioinut.
Vain taito merkitsee?
Pitäisikö siis sittenkin arvioida pelkkää taitotasoa? Mitä jos lajin kaksi absoluuttisesti parasta ottelijaa ovat samassa painoluokassa? Silloinhan maailman toiseksi paras ottelija ei koskaan saavuta mitään merkittävää, koska ykkönen vie kaiken kullan. Miten häntä pitäisi arvioida verrattuna jonkin toisen painoluokan mestaruuksien valossa menestyneempään ottelijaan?
Tässä ongelmaksi tulee vertailu. Jos ottelijat eivät ole koskaan kohdanneet, eikä yhteisiä vastustajiakaan ole, niin miten osoitetaan toisen olevan parempi? Etenkin kun on vielä kokoeroakin. Tähänkin asiaan rankkaajan olisi syytä miettiä suhtautumistaan ennen P4P-listan laatimista.
Lue myös: Sopuotteluita ei ole – ainakaan siellä missä moni niitä epäilee
GOAT-listojen erityisongelmat
P4P-listan sukulainen on lista kaikkien aikojen parhaista eli Greatest of All Times (GOAT). Tässä vertailuun otetaan aktiiviottelijoiden lisäksi koko lajin historia.
Ongelmaksi muodostuu lajien tason muutos ajan myötä. Maailmanlaajuisesti taso nousee suurissa lajeissa jatkuvasti. Yhdessä maassa suosion lasku voi toki myös heikentää tasoa ainakin keskipitkällä aikavälillä, mutta tämä on poikkeustilanne. Miten siis tulisi arvottaa entisaikojen huippuja, joiden voittamat kilpakumppanit olivat heikompia kuin nykyisin ja heitä oli myös paljon vähemmän?
Harva sijoittaa esimerkiksi Royce Gracieta kovin korkealle vapaaottelun GOAT-listalla, koska hänen aikanaan kilpailun taso oli nykymittapuulla naurettavan heikko. Entisaikojen nyrkkeilysuuruudet taas ovat paljon arvostetumpia ja älyttömimmät väittävät jopa että he voittaisivat nykyajan mestarit ottelussa. Tässäkään yhtä oikeaa ratkaisua ei ole, mutta GOAT-listan laatijan soisi pohtivan asiaa mielessään ja tekevän jonkinlaisen linjauksen.
GOAT-listoihin ajatellaan usein vaikuttavan paitsi urheilullinen menestys myös henkilön asema lajin edistäjänä tai ulkourheilullinen käytös hyvässä tai pahassa. Moni esimerkiksi rankkaa Muhammad Alin korkealle osittain hänen ihmisoikeustyönsä johdosta tai on sitä mieltä, että Jon Jones ei kuulu GOAT-listoille siviilielämän sekoilujensa takia.
Ulkourheilullisten seikkojen arviointi on kuitenkin aina erittäin subjektiivista. Miten suhtautua esimerkiksi Habib Nurmagomedovin vanhoilliseen islamintulkintaan? Liberaalin länsimaalaisen mielestä se on tietysti kauhistus, mutta moni hänen uskonveljensä arvostaa tällaista hurskautta. Pitäisikö sen siis olla sijoitusta nostava vai laskeva seikka?
Jos ulkourheilulliset asiat otetaan huomioon, pitäisikö epämoraalisen käytöksen tiputtaa henkilö suoraan arvostelun alapuolelle? Vai onko jonkinlainen asteikko niin että pieni rike tiputtaa yhden sijan ja suurempi viisi sijaa? Asiaa on syytä pohtia, jos haluaa ottaa tämän aspektin mukaan vertailuun.
Mitä jäi käteen?
Mitä siis jää käteen? Ainakin se, ettei ole yhtä oikeaa tapaa rakentaa P4P- tai GOAT-listaa. Listan laatijan olisi kuitenkin toivottavaa itse miettiä ja myös lyhyesti kertoa, lukijoille millä perustein on listan laatinut. Muuten tuloksena on yleensä vain satunnainen joukko huippuottelijoita siinä järjestyksessä kuin listan laatija sattuu heistä emotionaalisesti pitämään.
Tällaisella listalla ei ole mitään arvoa, eikä sen oikeellisuudesta voi edes kunnolla keskustella. Kun on edes jokin perustelu järjestykselle, voidaan arvioida onko listaus hyvä ja jos ei, mikä olisi parempi järjestys. Tällainen keskustelu parhaimmillaan lisää osallistujien ymmärrystä lajistaan toisin kuin kinastelu suosikeista ilman rationaalisia perusteita.
Lue lisää ajankohtaisia mielipidekirjoituksia!
