Kamppailu-urheilussa rekordit näyttävät uskottavilta, mutta monissa lajeissa niiden taustalla voi olla aukkoja, arvailua tai suoranaisia sepitelmiä.
Suomessa vapaaottelu ja ammattinyrkkeily ovat pitkään olleet ainoat kamppailu-urheilulajit, joilla on edes jonkinlainen näkyvyys. Molemmissa lajeissa ottelijoiden rekordit eli voittojen ja tappioiden listat on helppo tarkistaa. Ammattinyrkkeilyssä ne löytyvät BoxRecista, vapaaottelussa Tapologysta ja Sherdogista.
Kun viime aikoina Suomessa on nähty korkean profiilin otteluita myös shownyrkkeilyssä, potkunyrkkeilyssä ja thainyrkkeilyssä, on syntynyt tarve kertoa yleisölle myös näissä esiintyvien ottelijoiden rekordeja. Jos ei muuten niin markkinointitarkoituksessa – ja se ei olekaan ollut aivan yksinkertainen temppu.
Hajanainen järjestelmä tekee rekordien seurannasta lähes mahdotonta
Potkunyrkkeilyssä ja thainyrkkeilyssä rekordien ylläpito on aina ollut parhaimmillaankin sekavaa ja yleensä olematonta. Usein ihmetellään miksi kattavia virallisia ottelutulosarkistoja ei ole. Syy on siinä, että tietojen kerääminen otteluista olisi yhtenäisen järjestön puutteessa mahdotonta.
Jos maailmanlaajuisen ottelutietokannan yrittäisi tehdä, niin miten ihmeessä hankittaisiin tiedot jonkun thaimaalaisen lähiöpubin jokaviikkoisten otteluiden tuloksista? Ja miten sellaiset selvitettäisiin vaikkapa vuodelta 2010, kun ei niitä ole kirjattu mihinkään ylös?
Suomen Muaythai -liitto on pitänyt pitkään yllä ottelutietokantaa, joka oli aiemmin suhteellisen luotettava suomalaisottelijoiden suhteen. Nykyään siihen päivitetään lähinnä salikilpailuiden, SM-kilpailuiden ja maajoukkue-edustusten tulokset. Suurin osa ammattilaisotteluista ei siis koskaan päädy tietokantaan, eivät myöskään yleisötapahtumissa käytävät amatööriottelut.
Potkunyrkkeilyssä tilanne on vielä sekavampi. Periaatteessa ottelijan rekordia ylläpidetään tämän fyysisessä potkunyrkkeilypassissa, johon otteluiden tulokset merkitään mustekynällä. Muuten Potkunyrkkeilyliitto pitää vain ottelutulosarkistoa, josta tuloksia ei kuitenkaan näe ottelijakohtaisesti.
Kansainvälisesti käytetyin lähde on englanninkielinen Wikipedia, johon tunnetuimpien ottelijoiden rekordeja usein päivitetään. Sielläkin ongelmana on, että osalla ottelijoista voi olla amatööri- ja ammattilaisottelut sekaisin, toisilla taas eroteltuina. Lukijalta vaaditaan siis tarkkuutta. Listoissa on myös merkittäviä puutteita, etenkin thaimaalaisten kohdalla.
Lue myös: P4P ja GOAT-listaukset – ajanhukkaa vai arvokas työkalu?
Kun rekordeja ei voi tarkistaa, niitä voidaan myös väärentää
Oma lukunsa on se, että kun rekordia ei voi tarkistaa mistään, sen voi myös keksiä omasta päästään. On tapauksia, joissa täysin osaamaton ottelija on päässyt kirkkaisiin valoihin keksityllä rekordilla ja saanut vastustajaltaan kyytiä sen mukaisesti. Tällaisen toiminnan järkevyyttä voi pohtia.
Tiedän myös tapauksen, jossa suomalainen potkunyrkkeilijä lähti ulkomaille ottelemaan ja promoottorille ilmoitettiin ottelijan todellinen ammattilaislista. Paikan päällä kävi ilmi, että ottelujulisteeseen oli painettu kymmenen voittoa lisää, jotta suomalainen vaikuttaisi yleisön silmissä uskottavammalta haastajalta.
On myös kyseenalaista, mikä ylipäätään on virallinen ottelu. Tuntemani entinen potkunyrkkeilyn Suomen mestari kävi takavuosina Thaimaassa ja osallistui paikallisen pubin otteluihin. Koska vastustajat olivat täysin harrastetasoa, hän iski muutaman päivän ryyppyputken aikana rekordiinsa 9 voittoa ja 0 tappiota. Luonnollisesti myös vastustajat, kulmamiehet ja tuomari olivat otteluiden aikana umpikännissä.
Olisi tietenkin helppo sanoa, ettei tuollaisia otteluita lasketa. Tällöin herää kuitenkin kysymys, mitkä ottelut sitten lasketaan. Thaimaassa kun otellaan myös äärimmäisen kovatasoista urheilua, jossa eurooppalaisten on aina ollut vaikea pärjätä. Kun skene muodostaa jatkumon viinanhuuruisista pelleotteluista Radjadamnern-stadionin mestaruusotteluun, mihin vedetään raja ja kuka sen tekee?
Shownyrkkeily: rekordeja ilman yhteisiä sääntöjä
Shownyrkkeilyssä ei luonnollisesti ole senkään vertaa järjestelmällisyyttä kuin potkunyrkkeilyssä ja thainyrkkeilyssä. Siinähän ei ole mitään kansainvälistä tai kansallista liittoa, joka sanktioisi otteluita tai pitäisi niistä edes omalta osaltaan kirjaa.
Lisäksi otteluiden säännöt, erien pituudet, erien määrät, varusteet, otteluareena ja kaikki muutkin asiat vaihtelevat niin mielivaltaisesti, että kyseessä ei oikeastaan edes ole mikään urheilulaji, jonka suoritukset olisivat vertailukelpoisia keskenään.
Käytäntö on joka tapauksessa kirjava. Yksi promootio laskee häkissä otettuja nyrkkeilyotteluita, toinen kaikki epäviralliset nyrkkeilyottelut ja kolmas kirjaa rekordiin viralliset ammattilais- tai amatöörinyrkkeilyottelut. Onpa nähty keksittyjäkin rekordeja.
Ainoa edes jotenkin looginen tapa shownyrkkeilyssä lienee laskea ottelijan rekordi järjestävän promootion aiemmista tapahtumista. Kun useimmat promootiot ovat tuoreita, ovat rekorditkin tietysti silloin lyhyitä, eivätkä kerro paljonkaan ottelijan kyvyistä.
Rekordin voi ilmoittaa monella tavalla – eikä mikään niistä ole täysin oikea
Rekordin voi myös ilmoittaa haluamallaan tavalla, koska mitään virallista oikeaa tapaa ei ole. Ehkä yleisin tapa on laskea kaikki ammattilaisottelut yhteen. Erityisesti potkunyrkkeilyn ja thainyrkkeilyn tulosten yhdistäminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus.
Kuitenkin jos sattuu olemaan toisesta lajista vain pari tappiota ja ottelee päälajissaan, voi olla houkuttelevaa jättää nuo tappiot listalta pois, kun ne kerran ovat eri lajista. Ongelmaksi tässä tulee se, että yhdellä ottelijalla voi olla silloin parhaimmillaan puolentusinaa eri rekordia.
Toisaalta kukaan ei ole kai tullut edes ajatelleeksi laskea yhteen ammattinyrkkeilyn ja vapaaottelun rekordeja tai yhdistellä niitä pystylajien tuloksiin.
Kun itse olen markkinoinut ottelijoita tapahtumien yhteydessä, olen yleensä käyttänyt thaimaalaista tapaa ilmoittaa pelkkä ottelumäärä kehälajeista yhteensä. Se usein kuvaa ottelijaa paremmin kuin jollain tavoin valikoitu lista voitoista ja tappioista.
Mitenkään täydellinen tapa tämäkään ei ole ja erityisesti Thaimaassa on paljonkin varsin heikkotasoisiksi taantuneita 300 ottelun veteraaneja. Kuitenkin yleensä ottelija, jolla on 20 ottelua, on parempi kuin sellainen jolla on 5 ottelua, vaikka niistä suurin osa olisi tappioita ja kokemattomamman listalla olisi pelkkiä voittoja.
Kamppailu-urheilun kuluttajan on joka tapauksessa syytä tiedostaa, että vapaaottelun ja ammattinyrkkeilyn ulkopuolella rekordit ovat parhaimmillaankin viitteellisiä, eikä edes ottelija itse välttämättä tiedä omaa rekordiaan. Ottelujärjestäjien taas olisi toivottavaa ilmaista rekordit niin, että niistä ainakin periaatteessa voi saada selvää, miten lista on muodostettu.
Lue lisää ajankohtaisia mielipidekirjoituksia!
